Iltaapa iltaa taas.

Puoli tuntia... Niin mihin? Siihen, että ystäväni, jonka luulin jättäneen minut, tulee messengeriin. En tajua. Se on niinkuin mitään kysymyksiä en olisi ikinä kysynytkään. Eikö se vaan ole lukenut niitä kunnolla?

Oli miten oli. Tajusin tänään miettineeni pitkään, että paljastanko tämän blogin osoitteen "ehkä-ystävälle". Päätökseni on, etten aijo paljastaa. Täällä on liikaa sitä koskevia asioita. Ihan liikaa. En voi.

Maanantaina on biologian koe. Ja keskiviikkona matematiikan. Matikka voi mennä hyvin, mutta bilsa... Njääh. Ei sillä ole mitään väliä. Tai en tiedä. Mutta jos siitä tulisi "edes" seiska? Koska pidän eläimistä ja luonnosta, mutta en jaksa opiskella kaikkia mahdollisia ominaisuuksia. Riittää, että tiedän, että ne pitävät minut hengissä. Kasvit kahdellakin tapaa. Happi ja mieleni. Eläimet... Ilman niitä ei olisi minuakaan. Varsinkaan ilman koiria. Mutta tälläinen jankkaus kaloista, vesikasveista, ravuista ja hyönteisistä ei minua kiinnosta. Sitten kun aletaan puhumaan nisäkkäistä, aijon saada (ainakin yrittää) yhdeksikön.

Jännittää "ehkä-ystävän" kanssa puhuminen. Mitä jos me erotaan? Jos meidän tiemme eroavat?

Ainoa ihminen nyt, josta pidän on M. Ja tietysti J, jos me nyt ollaan viel ystäviä. Mutta en tiedä M:stä, koska sillä on jo ystäviä. Minullahan on vain yksi ja en sillekään uskalla kaikkea paljastaa, vaikka ennen melkein kaiken paljastin. Tuntuu, että mikään ei ole merkittävää nyt. En tiedä... Edelleenkään.

Huomenna on koulua. Ärr... Piti valita jokin "paja", johon menee koko päiväksi. Valittiin sitten Ässän, S:n ja L:n kanssa suunnistus. Ei taideta osallistua kisaan, vaikka olisi mahdollisuuksia voittaakin, mutta Ässä ei pidä liikunnasta. Valitsi sen vain, koska kaikki muut "hauskat" pajat olivat jo menneet. Saa nähdä mitä tapahtuu. Olisin ehkäpä halunnutkin voittaa, mutta...

Öitä.