Jotenkin menee nyt sen verran kivasti elämä, että ei kamalasti ole mitään kerrottavaa. Siis mitään synkkää ainakaan. Hyvä näin.

Näen ystävän luultavasti viikonloppuna, kun tekevät koiransa kanssa viimeisen ykkösluokan nollan agilityssä. J aikoo teettää myös koirallaan pennut. Jotenkin olen taas kateellinen, kun J saa itse hoitaa ne, etsiä omistajat yms. Mutta minulle tuollainen ei ole vielä moneen vuoteen mahdollista, joten en sitä voi muuttaa. Olisi  jotenkin hauska ottaa ystävältä koiran pentu, mutta tämä kyseinen koira on niin läheistä sukua sydänvikaiselle koiralleni (vain yksi kolmasosa erilaisia geenejä), joten en oikein uskalla. Ystävän koira on suomen pienin rotunsa edustaja kaiken lisäksi. Olisi hienoa saada pieni koira, joka menisi medeissä. Mutta tulevasta koirastani tulee maksi luultavasti, emä medi 42cm ja isä 49-50cm. Siellä ylärajoilla. Mutta ei muitakaan sopivia pentueita löydy.

Anteeksi niille, joita ei kiinnosta koirat. Tai miksi minä pyytäisin anteeksi? Eihän tätä tarvitse lukea, jos ei kiinnosta.

Ja nyt siirryn kouluun.
Oli suunnistusta ja suunnistuksen jälkeen päätimme lähteä käymään Ässällä, hakemassa tämän puhelimen. Eli meitä oli kaiken kaikkiaan viisi ja kolme pyörää. Välillä "kyytsäsin" L:ää ja I:tä ja välillä L hölkkäsi ja toisinaan taas minä. Oli aika mielenkiintoinen reissu taas jälleen kerran. Emmekä edes myöhästyneet tunnilta.

Tuntuu tylsältä kertoa tälläistä, kun ei ole mitään mielenkiintoisia ajatuksia teille jakaa, tai onhan niitä, mutta ne jäävät joksikin toiseksi kertaa. Syvälisiä ajatuksiani yritän välttää nyt, vaikka niitähän ajattelen koko ajan. Nyt menee kaikki ihan hyvin. Olen ihan tyytyväinen itseeni. Tai en ihan, mutta ainakin suurimmaksi osaksi. Ainoa mikä puuttuu on koira ja kateelisuus saisi painua... En sano minne. Nyt taidan aloittaa uuden kirjoitelman, jonka loin tänään. Iltoja.