Odotan ensi kevättä. Silloin olisi luultavasti tulossa koiran pentu taloon. Toivon. Sillä aikaa tapan aikaani. Melkein vuosi menee elämästäni hukkaan. No, on siitä mennyt jo monta vuotta.

Taaskaan ei oikein mitään ole tapahtunut. Jotenkin ahdistava ja alakuloinen olo. Mutta en osaa itkeä. Enkä jaksa. Vie vain loputkin energiat. Niin.

Tahtoisin veljen. Niin kuin olen jo aijemminkin tainnut sanoa. Isoveljen, mutta sellaista en voi saada. Tietenkään. Tuntuu turhalta, kun on pikkusisko. Isosiskokin kuulostaisi ihan hyvältä, jos olisi monta vuotta vanhempi.

Tai sitten haluaisin jonkun ystävän. Siis onhan minulla J, mutta lähinnä minun ystävyyteni J:tä kohtaan on vain kadehtimista... Ja on aina ollut. Emmekä me edes ole tunteneet, kuin vuoden. Tahtoisin tänne jonkun ystävän. Olen ajatellut, että poika voisi olla kiva. Tulisi toimeen. Mutta siis ei mitään suhdetta. Vain ystäviä. Mutta sellaista on vaikea löytää. Liian vaikea. En minä ainakaan löydä.

En jaksaisi mennä koulunkaan. Tuntuu turhalta. Olisimpa koomassa ensi kevääseen asti. Tai ehken sittenkään. Jäisin luokalle ja niin edelleen, enkä jaksa käydä seitsemäsluokkaa uudestaan.

Illan jatkoja.