Hmm... Ensiksikin kiitos M:n, tykkään nyt oikeasti j-rockista.
Kiitos M mielenkiintoisista keskusteluista. Pidän niistä.

Koulussa jouduinkin sitten historian opettajan silmätikuksi. Ei siitä sen enempää.

Koulupäivä oli ihan helvetin tyhjä. Vielä tyhjempi kuin muut päivät tällä viikolla.

Koulussa kuulen moneenkin kertaan, että "oottakaa, venatkaa jne." Miksi pitäisi odottaa? Eivätkö ihmiset osaa itse kävellä seuraavalle tunnille? En ymmärrä. En.

Kävelen aina aamuisin kouluun ja nään ensimmäisenä N:n tulevan luokseni. Se ei puhu ikinä mitään. Ei ikinä, ellei siitä kysy. Haluaisin tutustua, mutta silti tunnen aina pettyväni kun N tulee luokseni. Olen sen kanssa, vain koska muuten se jäisi ihan yksin. Toivon, että sekin jättäisi minut. Niinkuin muutkin.

Tänään keskustelin S:n kanssa  mesessä erilaisuudesta. Miksi kaikki, jotka pukeutuvat ns. "emoiksi" luulevat erottuvansa? Kaikkihan pukeutuvat niin. Tai ei kaikki. Toinen tyyli on sitten ns. "pissistyyli". Hetken jo tänään toivoin pukeutuvani emoksi... Yhden asian takia. Mutta en minä halua. Ehkä vain se yksi asia on alkanut kasvaa suuremmaksi sisälläni. En voi paljastaa edes tänne. En. Olen pahoillani. En vain voi.

Tänään kävin naapurin koiran kanssa lenkillä, kun omaa ei ole. Otin mp3-soittimen mukaan. Siinä samalla minut valtasi tunne, joka vei melkein jalat alta. Olisin halunnut elää siinä tunteessa koko elämäni. Mutta silti, vaikka se olikin kaunis tunne, sinä oli jonkinlaista kaipuuta.

Tänään teki mieleni paljastaa muutamallekin kaverille ajatuksiani, mutta onneksi en tehnyt sitä virhettä. En minä halua. En.

En ole saanut puhuttua ystäväni kanssa muutamaan viikkoon tunteistani. Enkä tiedä haluanko. Ihan kuin meistä olisi tullut etäisempiä. En halua paljastaa tätä osoitetta hänelle, vaikka yritän kertoa hänelle kaiken. Tai no... En todellakaan ihan kaikkea.

Nyt itkettää... Mutta en itke. Ehkä olen kasvanut. Pystyn pitämään itkun sisälläni.

Kohta pitäisi lähteä  lenkille... En jaksaisi, mutta tiedän, että tunteeni helpottuvat. Tällä hetkellä ei masenna, mutta kuitenkin... En tiedä.

Tänään tuli taas katsottua muutamia pareja koulussa, joilla oli kieli toistensa suussa. Olin heille kateellinen. Kateellinen. En siis siitä millainen suhde heillä on, vaan siitä läheisyydestä. Haluaisin jonkun lähelle. Mutta minulle fyysinen kontakti, kosketus, ei ole niin tärkeä kuin henkinen yhteys.

Nyt olen sekaisin...