Päivä... Hmm... Ehkä sana päivä ei kuvaa tunteitani. Sisälläni on yö. Ehkä se ei lopu koskaan tai sitten jo huomenna. Kuka tietää...

Korjattuna päivä, mutta yö sisälläni alkoi tyhjänä. Samankaltaisena kuin muutkin aamut. Ajatuksena lintsata kolme vikaa kotitalouden tuntia. Ja loppui pettyneenä, ilman lintsausta.

Biologian tunnilla omaa pielipidettä julkaistuna, yrittänyt piruilla, jota muut eivät ymmärtäneet. Jos joku ymmärsi edellisen lauseen, voi olla ylpeä itsestään. Ehkä sisältö jäi epäselväksi? Niinkuin tämä päiväkin.

Koulussa ehtii ajatella paljon, kun ei seuraa tunnilla. Tulin ajatelleeksi elämääni. Miten minusta tuntuu, etten halua masennuksien, synkkien ajatusten ja yön loppuvan ikinä sisälläni. Pidän siitä. Pidän kivusta. Sisäisestä kivusta. Pidän mieleni rikkomisesta. Pidän ajatuksistani. Pidän. On muutamakin ajatus, josta minua kuuluisi rangaista, tappaa. Mutta kukaan ei ole tekemässä sitä. Miksi?

Taas sain havaita fantasiani epätodellisiksi.  On yksi ihminen, josta pidän vähän, mutta kuinka kaikki nauraisivatkaan jos saisivat tietää. Ei, en minä siitä oikeastaan pidä. Ehkä ulkokuoresta, mutta tiedän tai luulen, että sisältä se on ihan tyhjä. Pinnallinen. Ja muutenkin minua vanhempi. Ei se tällaista kakaraa haluaisikaan. Enkä minäkään sitä. En.

Rakastan tunnetta saada tietää, etteivät muut pidä minua enää hikipinkona, kouluhulluna. Rakastan.

Kaverini pitävät minua johtajanaan. En tiedä miksi. Eivät ymmärrä minua ja ehkä siksi olen heidän johtajansa. Viime viikolla olisivat tulleet luultavasti vessaan perässäni, jos olisin jatkanut sinne asti. En tiedä, miten he pärjäävät ilman minua. Enkä välitäkään. Ehkä olen kylmä, kun ajattelen näin. Mutta en minä välitä.

Jättäisivätpä kaikki minut yksin. Toivoisin sitä. Haluan koulun, jossa olen uusi. Kukaan ei tuntisi minua. Koulussa olisi oikeaa kiusausta. Uhkailuja ja hakkaamista. Kaverini eivät ymmärtisi minua, jos heille selittäisin. Olenhan vahingossa sanonut heille tuosta osan ja he alkoivatkin pilkata minua ja leikillään kiusata.  Eivät ne ymmärrä. Enkä itsekään. Ehkä.

Ehkä pitäisi aloittaa uusi novellisarja? En tiedä. Olen alkanut vertailla itseäni ystävääni ja kaveriini. Kirjoittamisessa. Ja ainahan minä muutenkin vertailen. Tuntuu heidän rinnallaan, etten osaisi mitään.

Loppua kohden huonompi merkintä tuli taas kirjoitettua. Ehkä jonain päivänä opin oikeasti kirjoittamaan.