Kävinkin tänään sitten sydänvikaisen koirani kanssa TOKOssa. Eipä tuo tehnyt oikein mitään, mutta sosiaalistui taas vähän.

Taas olen ystävälle kateelinen. Teettää koirallaan pennut ja olen kateelinen, että J saa hoitaa kaiken itse. Minä en saanut pentuja yksin hoitaa. Ja sitten tulee taas niin paheellisia ajatuksia, että lopetan hyvän sään aikana tästä kirjoittamisen.

Ensi viikolla alkaa syysloma. En minä haluaisi koko lomaa... Enhän voi tehdä mitään lomalla. Ei ole koiraa, ei ole ketään. En jaksa... Välillä tuntuu, että haluaisin nukkua ensi kevääseen tai kesään. En ehtisi kadehtia J:tä ja en ehtisi murehtia, milloin seuraava koira tulee. Vaikea toteuttaa? Niin minustakin.

Taas lyhyt kirjoitus... Ei ole oikein mitään muuta kerrottavaa, kuin koirat... Mutta öitä tai oikeastaan iltoja siis.