Ensinnäkin vituttaa. Vituttaa koko elämä. Tällä hetkellä ulkoinen puoli vain. Miksi minun pitääkin katsoa ulkonäköä?

Söin tänään kolme suklaapatukkaa, enkä ollenkaan kunnon ruokaa. Nyt ottaa päästä. Tuntuu lihavalta. Ehkä tämä on joku sairaus? Ei anoreksia, ei. Syön kunnon ruokaa paljon, mutta eti rasvaisen tai makean jälkeen tunnen itseni lihavaksi, omatuntoani ahdistaa. Ehkä se joskus loppuu?

Kaveri L, sanoi tänään, että puhun vain koko ajan Ässästä. En ole huomannut. Ehkä L luulee, että yritän viedä sen kaverin. Tänään istin Ässän vieressä ja L toisella puolellani. Nousin ja menin lattialle istumaan, koska ajattelin, että jos L haluaa olla Ässän kanssa. Ilmeisesti L huomasi, ja tuli viereeni ja sanoi minua hyväksi ihmiseksi tai muuksi sellaiseksi, en muista. Jotenkin hämmennyin.

Yksi kavereistani, N, on hiljainen. Se ei puhu ikinä mitään, ellei ole pakko. Se ei halua paljastaa itsestään mitään. Haluaisin tutustua siihen, mutta liian vaikea ottaa kontaktia. Ii muistutti tänään, että minähän aluperin olin sen kanssa alkanut "hengailemaan". Niin... Niin se oli. N:llä ei ole mitään omaa mieltä. Jos joku sanoo, että: "hyppää sillalta alas", se varmaan hyppäisi. Se ei ole ikinä kiroillut, lyönyt ketään, varastanut tai ollut riidoissa kenenkään kanssa tai maistanut alkoholia tai muutakaan. Ainakin näin luulen. Se on vanhemmissaan ilmeisesti kiinni ja koulu (joka sillä menee täydellisesti) ja piirustus on sen elämä. Osaa pirrtää todella hienosti! En ole nähnyt yhtä hyvää piirtäjää ehkäpä...

Ystävä jätti. En usko sitä todeksi. En vain usko. Ei se voi olla totta. En tajua mitä tein väärin. Se vain jätti. Ensimmäinen tapaamani aito ihminen jätti. Tämä on niin minun elämääni. Kaikki menee päin helvettiä, sinne itsekin joudun. En itke tai sure, koska en ole vielä tajunnut tilannetta. En.

Haluaisin jonkun lähelle. Liian lähelle. Rakastaa oikeasti. Suudella, mutta en varmaan osaisi. En tiedä. Tänäänkin tuli katsottua vanhoja luokkalaisia, jotka suutelivat ja halailivat käytävillä. Ja se yksi katsoi tänään pitkään minua. Ei varmaankaan sillä tavalla, koska sillähän on jo täydellinen tyttöystävä ja nekin kuhertelee joka kulmassa. Varmaan katsoi taas kuinka ruma olen.

Muut ovat alkaneet tajuta, etten oikeastu välitäkään koulusta, vaikka ne luulevat, että olen jonkunlainen "hikke" vieläkin. Ihana tunne, kun ne sanoo: "Luulin, että oot hikke ja otat koulun tosissasi. Erehdyin." T'h'n vastaan aina, että tein viimevuonnakin ala-asteella läksyt tunneilla. Tai en ihan aina. Kokeet olivat melkein kaikki seiskaa, kasia ja ysiä. Sanakokeet kymppiä. Mutta kaikki se oli teeskentelyä.

Toivon, että jotain tapahtuisi. En välttämättä toivo mitään raiskausta, mutta ehkä uhkailua tai muuta.

Tuli ihan kohtuullisen pitkä kirjoitus. Tyytyväinen nyt.