Miksi kaikki tuntuu turhalta? Kaikki hetket tuntuvat merkitsemättömiltä. Ihan kuin odottaisi jotain, mutta mitä? Tuntuu, että teen kaiken vain, koska ei ole muutakaan.

Koulussa puhuimme taas jälleen kerran sisaruksista, kuinka kaikki muut toivovat pikkusiskoja kavereistani tai ovat  tyytyväisiä siskoihinsa. Minä haluan veljen. Isoveljen. En pikkusiskoani, joka minulla nyt on. En halua, että joku yrittää viedä persoonallisuuteni. Sanoin tästä kavereilleni ja sain vastaukseksi vain, ettei heitä se haittaisi. Taas tuli todistettua ajatuksieni erilaisuus.

Ajattelin antaa kavereilleni ja ystävälleni tänne tekonimiä. En halua julkaista heidän nimiänsä. Jos joku heistä löytäisikin tänne. En halua sitä, että he saavat ajatukseni selville. Vaikka voisivathan he arvatakin tämän olevan minun, jos tänne löytäisivät.

Tänään satoi. Satoi ja nautin siitä. Pidän sateesta. Pidän siitä, kun vesi kastuttaa vaatteeni, hiukseni ja kasvoni.

Jalkani ovat kipeät. Vaikka yleensä juoksemisesta ei minulle tule mitään kipuja seuraavana päivänä. En tiedä miksi eilisestä sitten tuli. Juoksin hitaampaa kuin yleensä.

Juokseminen on myös yksi elämäni rakkain asia. Perillä on aina hyvä olo. Saa ajatella rauhassa koko matkan tai sitten pää vain tyhjentyy ja ajattelee pelkästään päämäärää.

Tässä jotain tältä päivältä.