Iltaa.

Kaikki menee hyvin nyt, paitsi koira puuttuu, muuten kaikki hienosti, vau.

Päätin, että en enää ainakaan melkein koskaan itke turhasta ja kieri itsesäälissä. Otanpa itseäni oikein kunnolla niskasta kiinni, vaikka enhän minä olekaan ikinä sillälailla masentunut, että olisin ihan maassa. ehkä sukuni on jotenkin vahva ja syvälinen? En tiedä.

Nyt menee kaikki niin hienosti, että päätän tämän päivän kirjoituksen (paitsi, että kateelisuus ystävää kohtaan jatkuu, mutta ei pahasti. Olen itseenikin ihan tyytyväinen).