Kuink ihminen voikaan olla näin kateellinen? Olen kateellinen Ässälle. Siitä pidetään, se on hyvännäkönen ja sillä on kiva tyyli. Se tutustuu kaikkiin, mihin minäkin haluaisin. Tai no... Ne typpit on kyllä luultavasti ihan helvetin pinnallisia, mutta olisi kiva edes tutustua sen verran, että huomaisin, ettei ne ole mitään kiinnostavan pinnan alla.

Juuri mesessä puhuin yhden entisen kaverin kanssa. Nyt se on liittynyt koulun klooneihin ja joka lauseessa on "vittuja" ja "helvettejä". En ole sille kateellinen oikeastaan, mutta välillä kadehdin, koska sillä on niin hyvät suhteet kavereihinsa. Minä taas haluan, että ne jättäisivät minut. Ääh... Vaikeaa.

Haluan, että yö tulee nopeasti. Nopeammin. Haluan ummistaa silmät ja avata ne vasta huomenna. Tällä päivällä ei ole enää mitään tarkoitusta luultavasti. Luulen.

Kirjoitus näköjään hieman erityylistä, kuin yleensä. Tunteet ihan sekaisin, kun kadehdin ja "järkytyn" kaikesta. Ja väsyttää. Meinaan painaa silmät kiinni, mutta en voi. En osaa.

Koittakaa saada selvää... En tajua itsekään mitä ajattelen. Lyhyt kirjoitus taas...