Elikä kalenterimme Nunnun kanssa loppui heti. Inspis meni jne. Pahoittelen.

Ja en siis saa mitään tehtyä. Bovellia en siis ole kirjoittanut loppuun, enkä sitä saa tänne litettua. Eli perun lupaukseni. Anteeksi, anteeksi ja anteeksi... Olen nyt niin helvetin laiska.

Koiran pentua käytiin katsomassa tänään. Ihastuin! Pentueen pienin näytti niin äää... Minun koiraltani, että se luultvasti meille nyt sitten tulee. Vielä kerran käyn katsomassa ja päätän sitten. Hienoa!

Ja taas on ollut hirveä paino tuolla jossain syvällä... Veljen... Veljen tahtoisin. Melkein kuolen joka päivä, kun ajattelen sitä. Ja kaikille ohjelmien päähenkilöille, joilla on veli, olen kateelinen. Ja J vielä kehuu veljeään: "Se on paras! Yksinkertasesti PARAS!" ja minä kuolen siinä samalla. Minulla on siskooni harvinaisen huonot välit. Siis yleensä sisaruksilla (vaikka olisi sisko ja velikin) on paremmat välit. He vain valittavat veljistään/siskoistaan, mutta se on vain sisarrakkautta. Minä vihaan siskoani. Oikeasti! Luulen etten itkisi vaikka tämä kuolisi. Tosin en itkisi vanhempaniakaan ainakaan kauan... Tai en tiedä. Mistä helvetistä minä sen voin tietää?

Kuvaamantaidon opettajani kehui minua tänään. Hienoa sekin! Edes jotain positiivista. Ehkä jos saisinkin sen kympin siitä...

Niin! Kaverini kehui piirustustani (synkkä poika, jolla oli huppu päässään oli piirustuksessani) ja sanoi, että minä muistutan sitä. VAU! Otin sen oikeasti kohteliaisuutena. Olen kuulemma jotenkin niin synkkä. Minä vain nauroin ja kiitin. Otan aina kohteliaisuutena, jos minulle sanoo, että olen "jätkän" näköinen tai synkän näköinen. Kiitos kaikille, jotka ovat niin sanoneet.

Ja nyt... Öitä!