Olen nyt pelkästään ajatellut koiria. En itseäni. Hyvä niin... Parempi, kuin itsesääli.

Tajusin juuri, ettei yksi kaveri ole ollut kahteen päivään koneella, vaikka melkein joka päivä on. Jotenkin huolestuin tai jotain... Luulen, että se on jossain muualla ollut viikonlopun. Ei sillä kai mitään hätää ole? Toivottavasti ei...

Ystävä ja ystävän koira sai nollatuloksen ensimmäisistä medi2-luokan kisoista. Vau. Onnea taas!

Nyt jotenkin "fiilis" on taas maassa... Kuuntelin yhtä niin hienoa kappaletta ja mieliala laski paljon. Ehkä se johtuu myös tosta kaverin kuulumattomuudesta. Ja tyhjyydestä, jonka olen omistanut siitä asti, kun koira kuoli. Tyhjää... Niin tyhjää.

Kirjoittaminen ei oikein suju, eikä mikään muukaan. Ja nyt lopetan kesken, en jaksa kirjoittaa...