Tyttö astui luokkaan. Hänellä oli sama tunti pojan kanssa. Hän meni luokan perälle. Poika istui toisella puolella luokkaa. Tunti täyttyi nopeista katseista pojan ja tytön välillä.

Tunnin loputtua tyttö nousi nopeasti penkiltä ja lähti luokasta. Poika lähti viimeisenä.

Poikaa odotti luokan ulkopuolella sama joukko nuoria, kuin ennenkin. Kun opettaja oli poistunut käytävältä, nuoret vetivät pojan rinkiin. Tyttö oli käytävän päässä.

"Helvetti! Käy päälle! Vai eks osaa?" kuului johtaja pojan ääni.

Tyttö kääntyi ja tiesi mitä tapahtui. Hänen oli pakko auttaa poikaa, vaikka tiesi seuraukset. Nuorten johtaja potki poikaa yhä kovemmin.

Poika taisteli tällä kertaa vastaan.

"Kattokaa! Se koittaa tapella!" johtaja sanoi.

Poika päätti, että nyt hän nousisi. Mikään ei estäisi häntä. Hän nousi, loi murhaavan katseen kaikkiin ympärillä oleviin, nosti reppunsa ja lähti ringistä. Kukaan nuorista ei tehnyt hänelle mitään, ei edes heittänyt herjoja hänen peräänsä. Hän melkein hymyili itsekseen verta vuotavilla huulillaan.

Tyttö oli jo tulossa entistä rinkiä kohti, joka oli nyt hajonnut riviksi. Tyttö pysähtyi. Poika oli päässyt itse ylös. Nyt poika jäi seisomaan tytön eteen ja katsoi tätä silmiin. Tyttö yritti kääntää katsettaan, mutta ei pystynyt.

Käytävässä oli hiljaista. Vihdoin poika väisti tyttöä ja lähti kävelemään. Nuoret kävelivät kuiskien tytön ohi.

Tyttö jäi katsomaan heidän peräänsä. Hän muisti pojan katseen. Se oli ollut kysyvä, varoittava, mutta kuitenkin lämmin.

Hän muodosti mielessään kolme lausetta:

Mitä haluat minusta?
En ole ehkä sitä mitä haluat.
Pidän sinusta.

Nämä kolme lausetta olivat olleet pojan katseessa.