Mitäs tänään on tapahtunutkaan?

Ainiin, olin katsomassa koiranäyttelyä. Oli toinen koira mukana, mutta ei siis esiintynyt. Koirani on aikamoinen rähjääjä. Johtuen siitä, että missään ei oikein voi käydä, koska väsyy niin helposti sydänvian takia.

Huomenna piti lintsata ehkäpä koko päivä, mutta enpä lintsaa, koska koulun jälkeen olen M:n kanssa. Ensimmäistä kertaa. Jei!

Tänään olen ajatellut samoja asioita kuin yleensäkin. Välillä tuntuu, että olen kahden ihmisen (kaverini ja ystäväni) risteytys ja silti minussa on ihan erilaisia piirteitä kuin heissä. En (taas jälleen kerran) tiedä.

En haluaisi millään tavata koulussa I:tä ja S:ää, roikkuvat niin perässä. Miksei ne voisi vaan jättää  minua? Ehkä olisin onnellinen.

Tänään tuntui taas, että minua pidetään outona. Todella outona. Sellaisia katseita sain koiranäyttelyssäkin. Ja minua pelätään. Ja minua pidetään myös rumana. Tiedän sen. Ainakin jätkät. Ei kukaan ole minua huolinut tähänkään mennessä. Saa nähä huoliiko kukaan ikinä.

Kysyin ystävältäni, onko hän kyllästynyt minuun. Ei ole vielä vastannut. Minä pärjään kyllä yksinkin. Ihan helvetin hyvin. Rakastan yksinäisyyttä. Tarvitsenko ystävää, jos se ei enää halua olla ystäväni? En tiedä taaskaan. En.

Ystäväni on niin täydellinen pakkaus. J osaa naurattaa, on kaunis ja ihan mallin mitoissa. Olen hänelle kateelinen. Inhottavaa olla ainoalle ystävälle kateelinen. J on ensimmäinen ystäväni, jonka olen ikinä tähän mennessä omistanut.

Öitä.