Syksy on mielestäni hieno vuodenaika. Saa ajatella itseään ja maailmaansa. Sitä se minulle on, niin kuin kaikki muutkin vuoden ajat, mutta syksyssä on jotain... Jotain niin hienoa.

Olen oikeasti yksin... Todella yksin. Ei ystäväkään enää ole kovinkaan läheinen. En osaa kertoa sille kaikkea, olen niin kateellinen. Olen kateellinen sille kaikesta. Hah, jopa siitä, että se aloitti juoksemisen 3 vuotta aikaisemmin kuin minä. Kyllä, siitäkin. Turhista aiheista tunnen kateutta.

Yksi ihminen on minulle melko tärkeä, mutta minä en ole sille. Ei se sitä ymmärrä, mutta... Niin. En minä ole sille... Sillä on muitakin tärkeitä ihmisiä. Luulen niin.

Mitäs muuta. Ei kai tässä mitään enempää. En jaksa selittää kaikkea. Mutta... Illan jatkoja.