Poika ja tyttö kävelivät yhdessä kouluun. He keräsivät katseita astuessaan koulun pääovesta sisään, pitäen toisiaan kädestä kiinni.

He eivät olleet enää pelkkiä ystäviä. He rakastivat toisiaan.  Poika oli luvannut tytölle, että vaikka he joskus eroaisivatkin, hän yrittäisi tehdä kaikkensa, että he pysyisivät ystävinä.

He kävelivät käytävälle, jossa tytön muut luokkalaiset jo odottivat tunnin alkua. Poika hyvästeli tytön halaamalla tätä ja lähti kävelemään omalle tunnilleen.

Poika istui käytävälle, syrjään muista luokkalaisistaan ja alkoi kirjoittaa läksyjään vihkoonsa.

Hän ehti tehdä läksynsä juuri ennen, kuin opettaja käveli luokkaan. Poika nousi ja käveli luokkaan.

Pojan luokalla oli nuorten jengin johtaja. Usein tämä heitteli poikaa kumin palasilla tai muilla esineillä ja lähetti viestejä luokan kautta, joissa luki koko luokan negatiivisia mielipiteitä pojasta. Poika ei välittänyt tästä kaikesta.

Tänään niin ei tapahtunut. Poika sai olla rauhassa koko päivän.

Poika tapasi tytön koulun aulassa ja lähti kävelemään tämän kanssa kotiinsa. Heitä odotti lähikaupan takana nuorten jengi. Jengi pysäytti ja piiritti heidät.

"Viime kertanen on vielä maksamatta", sanoi johtaja ja katsoi tyttöä.
"Ainakin huoran kanssa", johtaja lisäsi.

Jengi astui lähemmäs heitä. Poika tiesi mitä seuraavaksi tapahtuisi, olihan hän kokenut saman jo monta kertaa. Hän oli oikeassa. Johtaja työnsi hänet kumoon. Poika kuuli kuinka joku kaatui hänen viereensä. Hän tiesi sen olevan tyttö.

Poika nousi ylös, mutta hänet kaadettiin takaisin maahan. Hän huomasi, että tyttö oli toisessa ringissä. Hänen oli pakko päästä suojaamaan tyttöä. Poika nousi ja lähti juoksemaan toista rinkiä päin, perässään monta nuorta, tyttöjä ja poikia.

Poika juoksi toisen ringin keskelle ja nosti tytön pystyyn. Tytön huulista vuoti verta. Poika ehti luoda nopean katseen tyttöön ennen, kuin heidät oli taas piiritetty.

Jengi tuli lähemmäs ja joku heistä yritti tönäistä poikaa, mutta tämä ehti väistää. Nuoret tulivat yhä lähemmäs ja lopulta johtaja yritti lyödä tyttöä, mutta tämä väisti maan tasalle.

Silloin johtajalta tippui jotain. Tyttö ehti kaapata sen ennen johtajaa. Se oli pussi. Tyttö avasi sen ja näki vakoista tomua. Hän arvasi sen olevan huumetta.

"Saatana, anna se tänne!" johtaja karjui ja yritti saada pussin tytöltä. Johtaja ei saanut siitä otetta. Tyttö avasi pussin ja heitti sen sisällyksen maahan. Tuuli levitti huumeen maahan.

Johtajan ilme oli muuttunut. Hän näytti pedolta. Pedolta, joka voisi tappaa.

"Tappakaa noi vitun huorat!" johtaja käski huutaen.

Tyttö ehti ottaa pojan kädestä kiinni. Kukaan ei ymmärtänyt tehdä heille mitään, kun he juoksivat nopeasti tönäisten nuoria pois ringistä. He kuulivat nuorten kiroukset. Mutta kukaan ei lähtenyt heidän peräänsä.

Tyttö ja poika pääsivät pojan talolle. He olivat juosseet varmuuden vuoksi koko matkan. Poika haki pyyhkeen ja pyyhki verta tytön kasvoilta. Tyttö katsoi poikaa ja hymyili. Hän päätti suudella poikaa.

Illalla tytön piti lähteä kotiinsa. Poika lähti saattamaan tyttöä. He kiersivät lähikaupan kaukaa.

Pojan oli tarkoitus saattaa tyttö urheilukentälle asti. Poika kuuli jotain, mutta päätti olla välittämättä.

He oikaisivat urheilukentän parkkipaikalle. Isojen roskienkeräysastioiden takaa ilmestyi heidän ympärilleen nuoria. Mistä jengi oli tiennyt heidän tulevan tänne? Ehkä he olivat vain olleet lähettyvillä ja huomanneet tytön ja pojan.

"Meil on nyt oikeesti jotain maksettavaa teijän kans…" johtaja sanoi matalalla äänellä.
"Miten te tiesitte, että me tullaan tänne?" tyttö kysyi ja meni lähemmäs poikaa.
"Luuleksä, ettei me muka tiedetä missä sä asut? Hah! Me tiedetään kaikki."
"Nyt te kuolette…" johtaja lisäsi.
"Ooksä noin riippuvainen huumeesta, että oot valmis tappamaan?" tyttö kysyi.
"Helvetti, nyt pidät turpas kiinni!" johtaja huusi.
"Ottakaa noi kiinni ja viedään ne johonki, missä kukaan ei kuule niitä", johtaja käski muita nuoria.

Tyttö yritti vastustella muutaman nuoren käsiä, jotka tarttuivat tyttöön. Tyttö näki, ettei poika taistellut vastaan, vaan antoi nuorten taluttaa tämän lähemmäs junarataa, jossa kukaan ei kuulisi heitä.

Nuoret potkaisivat tytön ja pojan maahan. Johtaja nosti pojan hupputakin rinnuksesta ja heitti tämän maahan. Pojan ympärille kokoontui nuoria, jotka alkoivat potkia ja hakkaamaan häntä. Kovemmin, kuin ennen, paljon kovemmin. Poika kuuli, kuinka tyttö yritti taistella vastaan ja välillä huusi tuskasta.  Poika alkoi itkeä ja makasi paikallaan, muiden potkittavana.

Poika sulki silmänsä ja tiesi, että hänen oli tehtävä jotain. Poika nousi ja juoksi nuorten ohi melkein kaatuen kaatamisyrityksiin. Hän meni lähemmäs tyttöä ja näki, että tyttö oli saanut otteen muista. Hän seisoi johtajan edessä ja löi johtajaa kasvoihin kovalla otteella. Poika näki, kuinka johtaja otti terävän kepin ja aikoi lyödä sillä tyttöä. Poika juoksi, juoksi nopeammin. Hänen oli päästävä tytön luokse. Poika ehti tytön eteen.

Hän näki johtajan iskun kepillä ja tunsi kivun. Kivun rinnassaan. Tuska täytti pojan ja hän kaatui maahan. Poika kuuli, kuinka joku jengistä sanoi johtajalle: "Nyt menit liian pitkälle." Hän huomasi sanojan nuorista jäävän, kun muu jengi juoksi pois johtajan perässä. Hänen aistinsa sumenivat hitaasti. Hän tunsi, kuinka joku vajosi polvilleen hänen viereensä. Se oli tyttö.

Poika huomasi tytön ilmeen olevan järkyttynyt. Hän nosti kätensä ja kosketti tytön kasvoja. Tyttö painoi kättään kovemmin kasvoihinsa. Poika halusi sanoa tytölle vielä jotain.

"Heh. Tämä on, kuin elo-…" poika yski verta "elokuvissa."
"Ole hiljaa… Kohta tulee apua. Sä selviät… Selviät, usko muo", tyttö sanoi ja itki.
"En mä selviä… Sä tiedät sen."
"Älä sano noin!" tyttö melkein huusi ja alkoi itkeä enemmän.
"Hei… Tää on vaan elämää. Leffoissakin käy aina näin…" poika sanoi ja yski lisää.
"Mä haluun sanoa, että sä olet erilainen kuin muut… Mä rakastan suo. Rakastin…"
"Hei, älä… Mäkin rakastan suo. Hei, oikeesti… Kaikki tulee muuttumaan, jos jäät eloon. Lupaan. Jengi ei enää hakkaa suo, mä pysyn vierelläs", tyttö lupasi pojalle.
"Sä löydät jonkun muun… Sun on vaan pakko. Mä tiedän, että löydät. Sun ei tartte luvata sitä mulle., koska tiedän jo." Pojan viimeisetkin aistit sumenivat. Hän päätti päättää tarinansa, elämänsä.
"Ja nyt… Nyt, hyvästi." Pojan silmistä sammui valo.

Tyttö itki. Itki enemmän, kuin koskaan. Yksi nuorisojengistä (vaikka tämä jäisi kiinni pahoinpitelystä) oli jäänyt ja soittanut hätäkeskukseen. Mutta se oli jo liian myöhäistä.

"Hyvästi…" tyttö kuiskasi ja laski pojan käden maahan. Hän suuteli vielä viimeisen kerran poikaa ja maistoi tämän veren pojan huulilta.

Tyttö kuuli ambulanssin pillit. Viereisellä junaradalla meni juna heidän ohitseen. Se peitti ambulanssin äänet alleen.

 

…

 

Tyttö istui yksin koulun portailla. Hänen kasvonsa olivat väsyneet itkemisestä. Nyt hän ei itkenyt. Hän tiesi, ettei poikaa saisi sillä takaisin. Hän halusi kuulla vielä viimeisen kerran pojan hengityksen vierellään, mutta tiesi, ettei tulisi enää kuulemaan sitä. Ehkä tyttö tosiaan löytäisi uuden ystävän, jonkun johon tarttua, niin kuin poika oli luvannut, ehkä ei.

Jengi oltiin saatu kiinni pahoinpitelystä, ja johtaja murhasta.

Tyttö nousi ja hymyili itsekseen. Hän oli näkevinään pojan alempana portailla ja sulki silmänsä. Ei siinä ketään ollut.

Tyttö päätti uskoa poikaan. Hän tunsi myöntävän vastauksen sisällään ja tiesi sen olevan totta. Hän löytäisi jonkun, jonkun jota rakastaa. Ehkä se löytyisi nurkan takaa…