En taaskaan ole muistanut, jaksanut tai halunnut kirjoitella tänne mitään.

Haluan koomaan ja herätä vasta ensi keväänä... Niin minä haluan. Olen jo tuhlannut elämääni liikaa. Kyllä, mutta silti haluan koiran vasta ensi vuonna. Olen jotenkin... Hmm.. Sekaisin.

J on taas pärjännyt koiransa kanssa.. Elämä menee näin... Toiset saavat kaiken, toiset eivät mitään. Minä kuulun siihen väliin. Tai siis... Tulipas taas itserakas vertaus kirjoitettua... Minullahan on kaikki hyvin, mutta ei kuitenkaan. Vaadin ja haluan liikaa, niin kuin moni muukin. Ja nyt meni taas kaikki hyvät fiilikset, joten siirryn tästä asiasta toiseen.

Koulussa on mennyt... Ihan hyvin kai. Yksinäistä, niin, se on ehkä sana, joka kuvaa kouluani. Olen yksin, vaikka kaverit ympäröivätkin minua. Ja koulukin on alkanut käydä niin ympyräksi, joka kiertää elämääni joka päivä, ettei sitä enää jaksa ajatella.

Ilman koiraa, ilman elämää.

Öitä.