Niin... Tiedä sitten kaikki. Kuka tietää? En minä ainakaan.

Koulupäivä meni hyvin. Oltaisiin voitettu suunnistuskisa, jos oltaisiin osallistuttu siihen. Harmittaa. Vaikka kävelimme koko matkan, saimme eniten rasteja kerättyä. Mies, joka piti meille sen suunnistuksen sanoi, että seuraavalla kerralla osallistutaan, kun nytkin oltaisiin voitettu. Pitkästä aikaa sain pidettyä ainakin jonkin asteista hauskaa.

 L ei ollut koulussa tänään... Ässä kertoi, että se oli eilen valittanut pajan valinnasta sille koko päivän.

Tuntuu, että erotun liikaa S:stä ja Ässästä. (Hassusti Äs ja Ässä, mutta siis eivät ole sama ihminen.)

Ja ystävästä... Ei se ollut minua jättänyt. J ei ollut saanut viestejäni ja ihmetteli käyttäytymistäni galleriassa.  Tavataan ehkä kahden viikon päästä. Nyt on kaikki taas ihan kohdallaan. Paitsi sillä on masennus. Onneksi tiedän, ettei J ole itsetuhoinen. Onneksi.

Kävin juoksemassa ja tuli taas melkein hyvä olo, koska tänään olen syönyt kaikenlaista epäterveellistä.

Kohtaan liian usein sen yhden katseen. Ei helvetti... Mitä mä ajattelenkaan siitä?! Se on hyvännäkönen, suosittu ja haluttu. Sillä on tyttökaveri ja sekin nätti.  Kuinka joku voi ajatella näin. Se vaan katsoo muo, koska olen niin ruma. Niin se on. Helvetti koita nyt ymmärtää! Tuo oli siis minulle tarkoitettu. Minun pitää ymmärtää. Miksen voi?

Ajatuksia? Ei... Ei ole enempää yhtä selviä ajatuksia, joita voisin kirjoittaa.

Hyvää yötä ja huomenta!