Poika käveli kotiiaan päin koulusta. Hän mietti tyttöä. Ehkä tämä oli ymmärtänyt katseen. Tai sitten ei. Ehkä se katse oli liikaa. Hän tiesi, ettei tyttö häntä haluaisi.

Hän kääntyi metsään ja lähti juoksemaan. Kunpa tämä kaikki vain palaisi ennalleen. Miksi tytön piti auttaa häntä? Miksi?

Poika sulki silmänsä ja juoksi kovempaa. Koulureppu häiritsi häntä, mutta hän ei pysähtynyt.

Hän kaatui. Hänen farkkunsa menivät rikki polven kohdalta. Poika katsoi kättään. Hiekka oli raapinut sen verelle. Hän puristi kätensä nyrkkiin, nousi ja jatkoi juoksemistaan. Ehkä tämä kaikki loppuisi joskus.