Ulkona paistaa aurinko, on lämmintä. Eikö minun pitäisi ollakin onnellinen, niin kuin muut? Ei, en minä ole. Vihaan tuota ilmaa. Inhoan. Sataisipa, ukkostaisipa tai jotain. Onhan tuo hyvä ilma, jos tarvitsee hyvää säätä esim. koiranäyttelyihin tmv, mutta en kestä sitä nyt...

Kävin juoksemassa. Jalat tuntuivat jotenkin raskailta. Sään takia en juossut kovinkaan pitkään. Illalla menen kävelemään. Onneksi pimeä tulee nopeasti. Rakastan pimeää. Onneksi talvi tulee.

Olisinpa nukkunut vain tämän päivän. Ihan turha päivä. On juuri sellainen sunnuntain tuntuinen päivä, ilma ja kaikki. Huomenna on koe. Kai siihen pitää jaksaa lukea edes vähän, että tulisi seitsemikkö. Saa nähdä jaksanko.

Olen ollut tänään jo liikaa koneella, aivan liikaa. Kaksi tuntia olisi hyvä aika päivässä, jota noudatankin viikolla, mutta viikonloppuna on niin hemmetin tylsää.

Ja sitten pitäisi päästä kiroilusta eroon. No jaa, eihän se edes ole syntiäkään, että turha uskovaisten tai muiden valittaa. Olen jo muutenkin ruma ihminen.

Tänään tulee näköjään vain turhan päiväisiä asioita. Pinnalisia, eikö? Haluan kirjoittaa jotain syvällisempää. Nyt vain ei ole tapahtunut mitään. Ainoastaan ajatuksia taas ystävästä, kateellisia ajatuksia. Haaveilua siitä yhdestä, joka tuskin on pinnan alla kaunis. En usko.

Ehkä jos sortuisin taas kirjoittamaan Poikaa ja Tyttöä? Ehkä... En tiedä.